22. tammi, 2018

PERUSTA MOTIVAATIOLLE LUODAAN JO VARHAIN- ajatuksia nepsy-lasten ja nuorten motivoitumisesta

Motivaatio on haluamista, yrittämistä ja tavoittelemista, ja se voidaan myös mitata erillisenä toiminnasta (Salmela-Aro& Nurmi, 2017). Motivaatiota kuvataan psykologiassa ihmisen hakeutumisena erilaisiin tilanteisiin, ympäristöihin ja toimintoihin, jotka herättävät tunteita, tavoitteita, toiveita ja intohimoja. Motivaation ajatellaan sisältävän ihmisen tarpeet, päämäärät, arvot, mieltymykset ja halut. (Salmela-Aro & Nurmi, 2017.)

Perintö- ja ympäristötekijöillä on havaittu olevan vaikutusta siihen, millaisia tavoitteita yksilöt itselleen asettavat ja miten he motivoituvat. Perimä tarjoaa mahdollisuuksia, mutta se ei yksin määrää kehitystä ja käyttäytymistä. Itsemääräämisteorian mukaan ihmisen ajatellaan olevan luonnostaan aktiivinen, motivoituva ja itseään ohjaava. Ihmisen kehityksen ja psykologisen kasvun katsotaan olevan vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa ja vaikuttavan siihen, miten hän motivoituu. (Salmela-Aro& Nurmi, 2017.)

Veli-Matti Toivonen esitti NLP Coach- koulutuksessa kysymyksen, pitääkö olla tavoite vai riittääkö, että on suunta. Salminen-Aro ja Nurmi (2017) kirjoittavat motivaation ennustavan ihmisen myöhempää elämänkulkua ja esimerkiksi nuorena luotujen henkilökohtaisten tavoitteiden suuntaavan valintoja myöhemmissä elämänvaiheissa. Koen näiden ajatusten tukevan toisiaan. Toisaalta henkilökohtaisten tavoitteiden voi ajatella olevan suunta, jota ei ole tarkoin määritelty, mutta johon liittyy vahva aikomus. Aikomus vaikuttaa valintoihin, joita yksilö tekee elämänsä varrella. Tavoitteet muuttuvat ja muovautuvat sopeutumisen kautta vastaamaan mahdollisuuksia ja rajoitteita, joita elämä tarjoaa.

Itsemääräämisteorian mukaan yksilön psykologisten tarpeiden tyydyttyminen vaikuttaa motiivien sisäistymiseen. Ympäristö, joka tukee autonomiaa, antaa myönteistä palautetta tukien pystyvyyden kokemusta ja mahdollistaa valinnan vapauden sekä omaehtoisuuden, tukee motiivien sisäistymistä. (Salmela-Aro& Nurmi, 2017.)

Työskennellessäni neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien henkilöiden kanssa törmään usein motivoitumisen haasteisiin. Monikaan heistä ei motivoidu asioista, joista neurotyypilliset henkilöt motivoituvat. Samankaltaiset asiat eivät ole merkityksellisisä tai tuota mielihyvää. Myöskään sosiaaliset paineet eivät välttämättä motivoi. Motivaatiota pyritään hakemaan ulkoisen motivaation kautta mm. palkkioilla ja joskus myös etuisuuksien menettämisen uhalla. Näen vaarana sen, että sisäistä motivaatiota ei kehity lainkaan.  On tarpeen olla tarkkana sen suhteen, ettei palkkion tarjoaminen ole automaattinen keino ratkaista motivoitumisen haasteita. Tarpeellista on myös tarkastella motivoitavan henkilön toimintaa ja tarkistaa, mikä on hänen motivaationsa lähde.

Odotusarvoteoriassa on tutkittu erityisesti oppimiseen ja opiskeluun liittyvää motivaatiota. Sen mukaan yksilöllisten valintojen ja suoriutumisen taustalla vaikuttavat omaan osaamiseen ja suoriutumiseen liittyvät uskomukset ja ennakointi sekä toimintaan ja oppimissisältöihin liitetyt arvostukset. Motivoituneimpia ovat henkilöt, jotka uskovat pärjäävänsä tehtävissä ja jotka arvostavat tehtävää. Odotusten kehittymiseen ja muuttumiseen vaikuttavat koetut haasteet ja onnistumiset oppimistilanteissa, saatu palaute ja siitä tehty tulkinta, vertailu luokkatovereihin ja luokan taso sekä muut kouluympäristössä koetut tapahtumat ja asiat. Tunteet, joita erilaiset kokemukset tuottavat, vaikuttavat yksilön käsitykseen itsestä muokaten uskomuksia, odotuksia ja arvoja. Henkilölle tärkeiden aikuisten on huomattu olevan merkityksellisiä odotusten ja arvostusten kehittymisessä. (Salmela-Aro& Nurmi, 2017.)

Merkittävä on, että käsitys omasta osaamisesta ja odotukset suoriutumisesta vaikuttavat taitojen kehitykseen riippumatta todellisista kyvyistä ja potentiaalista. Luottamus omiin kykyihin auttaa ponnisteluissa erilaisia asioita opeteltaessa ja harjoiteltaessa. Odotukset ja arvostukset muodostuvat jo varhaisessa vaiheessa melko pysyviksi. Muutosvaiheet ovat tärkeitä odotusten ja arvostusten muuttumisen suhteen. Kun koulutien alkupuolella yksilölle kehittyy myönteinen käsitys omasta osaamisesta ja taidot kehittyvät hyvin, vaikuttavat nämä myönteisesti odotuksiin ja arvostuksiin myöhemmissä vaiheissa. (Salmela-Aro& Nurmi, 2017.)

Neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavat lapset kokevat paljon kielteistä suhtautumista eri ympäristössä, jossa heidän tapansa toimia ja reagoida on usein tavallisuudesta poikkeavaa. Heille kehittyy usein kielteinen suhtautuminen mm. kouluun ja motivaatio opiskeluun saattaa olla heikkoa. Nämä lapset ja nuoret kohtaavat lähes koko kouluajan suuria haasteita ja runsaasti epäonnistumisia, jotka omalta osaltaan muokkaavat paitsi oppijaminäkuvaa, myös identiteettiä kielteisellä tavalla. Rehellisen ja myönteisen palautteen antaminen näille lapsille ja nuorille on ensiarvoisen tärkeää. Palautetta on tarpeen saada myös niistä asioista, jotka kuuluvat ikään kuin ikätason itsestään selviin taitoihin. Aikuisilla on suuri vastuu nähdä lapsi ja nuori käytöksen takana. On oleellista poimia kaikki onnistumiset ja kaikki myönteinen näkyviin ja liittää ne heidän ominaisuuksiinsa. Nämä kokemukset seuraavat nepsy- lapsia ja ohjaavat heidän myöhempiä valintojaan.

Oppimistilanteissa motivaatioon ja toimintaan vaikuttavat ympäristö ja sen ilmapiiri, oppijan tunteet, vireystila ja yksilölliset ominaisuudet. Oppimistilanteet voidaan nähdä selviytymistilanteina, jossa oppijan psyykkinen hyvinvointi joutuu koetukselle. Jokainen oppija tulkitsee ja kokee tilanteet omalla yksilöllisellä tavallaan. Toimintaa ohjaavat oppijan tavoitteet, kokemus ja tulkinta tilanteesta, sekä kokemus omista kyvyistä. Kontrollin vähentämisellä ja vapauden antamisella voidaan vaikuttaa psykologiseen autonomian kokemukseen ja vapaaehtoiseen sitoutumiseen. Lisäämällä miellyttäviä tehtäviä tekeminen on itsessään palkitsevaa ja mielenkiintoista ja sitoutuminen on helppoa.  (Salmela-Aro& Nurmi, 2017.)

Kyvykkyyden kokemukseen vaikuttaa se, vastaavatko tehtävät henkilön vahvuuksia ja ovatko ne sopivan haastavia. Tehtävien määrän tulee olla hallittavissa ja henkilön tulee saada kokea edistyvänsä. Hallinnan tunnetta lisäävät asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja rajaaminen sekä suurempien kokonaisuuksien pilkkominen pienempiin. Nepsy-lasten ja – nuorten kohdalla ympäristön kuormittavuus runsaiden aistiärsykkeiden ja sosiaalisten vaatimusten vuoksi on mittavaa. Nämä lapset ja nuoret uupuvat ja kokevat tilanteet neurotyypillisiä voimakkaammin.

Perusta motivaatiolle luodaan jo varhain. Millaista palautetta annamme lapsille- varsinkin niille, joiden käytös ei vastaa ympäristön odotuksia? Millaisia vaatimuksia asetamme niille lapsille, joilla on neuropsykiatrisia ominaispiirteitä? Millaista tukea tarjoamme? Miten huomioimme heidän tapansa reagoida ympäristöön? Miten osoitamme uskovamme heidän kykyihinsä? 

LÄHDE Salmela-Aro K., Nurmi J-E. (toim.). Mikä meitä liikuttaa. Motivaatiopsykologian perusteet.2017