28. syys, 2019

Tilaa kirja täältä  Verkkokauppa

JOHDANTO


Nyt Ratkes Valmennuksen poluilla- kirja on valmentajan työkalu pääasiassa neuropsykiatrisen valmennuksen tueksi, mutta so-veltuu monenlaiseen valmentamiseen, jossa tavoitteena on tu-kea elämänlaatua ja arjen sujuvuutta. Valmennuksen viiteke-hyksenä on ratkaisukeskeinen toimintamalli, joka sisältää posi-tiivisen ja motivaatio psykologian sekä NLP:n elementtejä. NLP ja ratkaisukeskeinen toimintamalli linkittyvät mukavasti yhteen ja nivoutuvat myös kognitiivisen psykologian teemoihin. Kirjassa kuvaillaan NLP:n keinoja sitä osin, kuin ajattelen niiden soveltu-van neuropsykiatrisen valmennuksen käyttöön.

Ratkaisukeskeinen ajattelu on sekä- että ajattelua sen sijaan, että arvotettaisiin jokin asia toista paremmaksi. Tästä syystä olen valinnut niin koulutusteni, kuin tämän kirjankin sisältöihin vinkkejä luovien ja luontolähtöisten menetelmien käytöstä. Riippumatta omasta harrastuneisuudesta, osaamisesta tai kiinnos-tuksesta, pidän oleellisena valmentautujalle soveltuvien mene-telmien hyödyntämistä, hänen kiinnostuksen kohteitaan ja tee-moja, jotka motivoivat häntä työskentelyyn. Tästä syystä haluan tarjota valmentajille monipuolisesti erilaisia keinoja, joilla tukea valmennusprosessia.

Valmennustyön tärkeimpänä lähtökohtana näen asiakkaan ar-vostavan kohtaamisen ja diagnoosien takana olevan ihmisen näkemisen. Neuropsykiatrinen valmennus on sosiaalisen kun-toutuksen menetelmä. Se perustuu ohjaukseen ja korostaa asiakkaan omaa aktiivisuutta ja toimijuutta.

Valmennus on tavoitteellinen prosessi. Asiakkaan ja hänen ym-päristönsä voimavarat ovat keskiössä. Käypähoitosuosituksen mukaisesti ympäristö on tärkeä osa tuloksellista valmennusta. Valmennus viedään asiakkaan toimintaympäristöihin ja tavoit-teet ovat konkreettisia. Ne tukevat arjen sujuvuutta ja myön-teistä minäkuvaa. Valmennuksen asiakkaita voivat olla ADHD, autisminkirjon, kielellisen erityisvaikeuden tai Touretten oireyh-tymän diagnoosin saaneet henkilöt, mielenterveys- tai päihde-kuntoutujat. Valmennuksen keinoista voivat hyötyä useimmat, joilla on haasteita arjen hallinnassa, vaikka diagnoosia ei olisi.

Kirja sisältää tutkimustietoa tiedonkäsittelystä ja sen tuomista haasteista vuorovaikutukseen. Kognitiivisen psykologian ja neu-ropsykologian tutkimukset tiedon käsittelystä ja toiminnanoh-jauksesta linkittyvät neuropsykiatrisiin haasteisiin. Oman toimin-nanohjaus liittyy oleellisesti arjen sujuvuuteen. Yhteistyössä useiden ammattilaisten kanssa olen kerännyt vinkkejä toimin-nanohjauksen tukemiseksi. Kirjan lopusta löytyy linkkejä sivus-toihin, joista löytää hyödyllistä maksutonta materiaalia valmen-nuksen tueksi.

Sosiaalipsykologinen näkökulma puolestaan avaa näkymiä ihmisen käyttäytymisen taustalla oleviin tekijöihin mm. asenteiden ja aggression käsitteiden tarkastelun myötä. Eri-ikäisten val-mentamisen osiossa olen ottanut tarkasteluun perheen ja sen vaikutuksen yksilöön. Eri-ikäisiä olen tarkastellut kehitys- ja persoonallisuuspsykologian näkökulmista. Ajatuksena on ollut avata kehitykseen ja elämän kaareen yleisesti kuuluvia haas-teita eri ikäkausina sekä perheen ja vanhemmuuden vaikutusta yksilön kehitykseen. Haluan tällä lähestymistavalla korostaa sitä, että neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien henkilöiden elämässä on paljon myös tyypillisesti elämään kuuluvia haas-teita, joita ei mielestäni tulisi nähdä muuna, kuin inhimilliseen elämän kuuluvana.

Väheksymättä neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien ihmisten haasteita ja kärsimystäkin, ajattelen, että usein on tarpeen kysyä, kenen ongelma oikeasti on, kun puhutaan ongelmista.
Onko mahdollista katsoa myös vahvuuksia ja erilaisten toimin-tatapojen hyötyjä ja mahdollisuuksia? Kun tarkastellaan esimer-kiksi työelämän vaatimuksia, löytyy sieltä paljon myös odotuk-sia, joihin esimerkiksi ADHD piirteitä omaavien ihmisten kyvyt vastaavat hyvin.
Oireyhtymien yksityiskohtaisen tarkastelun olen tarkoituksellisesti jättänyt pois. Viime vuosina on kirjoitettu runsaasti teoksia eri oireyhtymistä ja mielestäni niistä saa kattavasti tietoa viimei-simmistä tutkimustuloksista sekä ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista oireyhtymien tuottamista erityispiirteistä heidän arkeensa. Kirjan loppuun olen koonnut listan tällä hetkellä tiedossani olevista aihealueen teoksista.

Jokaisen luvun alkupuolella on kuvattu teoriaa ja taustaa harjoi-tuksille. Luvut sisältävät menetelmiä ja niihin liittyviä sovelluksia sekä harjoituksia. Olen kirjoittanut mukaan myös tarinoita val-mennuskokemuksistani ja menetelmien käytöstä. Pyrkimyk-senä on ollut aloittaa yleisemmältä tasolta myönteisen ajattelun ja ratkaisukeskeisen toimintamallin kuvailulla ja edetä syvem-mälle aivojen toimintaan sekä esitellä, miten soveltaa teoriatie-toa arjessa. Menetelmät olen pyrkinyt esittämään niin, että ne ovat helposti käytännössä toteutettavia harjoituksia ja kopioita-vissa käyttöön. Harjoituksia olen koonnut paitsi omista ideoistani, myös teoksista tai koulutuksista, joita olen hyödyntänyt val-mentajan työssä.

Tärkeimpänä viestinä haluaisin välittää ajatuksen yhden vertaisuudesta ja potentiaalin näkemisestä. Kaikista ihmisistä ja ym-päristöistä on löydettävissä jotakin hyvää ja toimivaa. Kasvatta-malla sitä, tuetaan ihmisiä heille parhaaseen suoritukseen, ehkäistään mielenterveyden pulmia ja tuetaan omaan hyvään elä-mään. Haluan uskoa, että asennoitumalla ihmisiin huomaamalla hyvä heissä, on vaikutusta myös yhteiskunnallisesti.

Valmennus on minulle ennen kaikkea myönteistä ja arvostavaa asennetta valmentautujaa kohtaan. Valmennuksessa voidaan käyttää harjoituksia ja erilaisia menetelmiä, ne ovat työkaluja. Avoin ja kiinnostunut asenne avaa luovuutta keksiä asiakkaalle sopivia yksilöllisiä keinoja muuttaa sitä, minkä asiakas haluaa muuttuvan.


Rautjärvellä 5.8.2019
Anne Repo

VALMENNUKSEN POLUILLA SISÄLTÖ:

  • KIITOS
  • JOHDANTO
  • RATKAISUJEN POLUILLA
  • Ratkaisukeskeisen ajattelun historiaa
  • Ratkaisukeskeisiä perusajatuksia
  • Tulevaisuuteen suuntautuminen
  • Poikkeuksien löytäminen
  • Ei-tietämisen asenne
  • Palaute
  • Tunteet
  • Edistyksen vahvistaminen ja vahvuuksien hyödyntäminen
  • Harjoituksia
  • Myönteisen tulevaisuuden kuvaaminen
  • Asteikkokysymys/ harjoitus
  • Poikkeuskysymys
  • Ihme-kysymys
  • Ratkaisukeskeisyyden taustateorioita
  • Systeemisyys
  • Sosiaalinen konstruktionismi
  • Milton H. Erickson
  • ASENTEET
  • POSITITIIVISIA POLKUJA
  • Itsehallinta, itseluottamus ja itsearvostus
  • Sosiaalinen minä
  • Myönteiset olosuhteet ja ympäristöt
  • Myönteinen elämän asenne
  • Arvot
  • Pystyvyyden kokemus
  • Harjoitukset
  • Onnistumisen tähtihetki
  • Tiukasta tilanteesta selviytyminen
  • Arvokello
  • Elämän tärkeät asiat
  • Myönteisten asioiden vahvistaminen
  • Voimavarapuu
  • Sparkling moment
  • Hyvä ystävä apuna
  • Myönteiseen ajatteluun virittäytyminen
  • Hyveiden poluilla
  • Harjoituksia hyveisiin
  • Työkalu hyveiden kartoittamiseksi
  • POLKUJA MOTIVAATIOON
  • Sisäinen ja ulkoinen motivaatio
  • Itsemääräämisteoria
  • Odotusarvoteoria
  • Kyvykkyyden kokemus
  • Tavoite- ja oppimisorientaatiot
  • Itseohjautuvuus
  • Motivoiva haastattelu
  • Tarina: Otson polku apuvalmentajaksi
  • TAVOITTEEN LUOMINEN- POLKU JONNEKIN
  • Perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutus
  • Henkilökohtaiset tavoitteet
  • Tarina: CIA-agentti
  • Potkens
  • Harjoitus
  • Elämän tarkastelua
  • VALMENNUSPROSESSI- POLULLA ETEENPÄIN
  • Neuropsykiatrinen valmennus
  • Alkukartoitus
  • Valmennussopimus
  • Työskentely
  • Arviointi
  • Muksuopin portaat
  • Valmennustapaamisen rakenne 1
  • Valmennustapaamisen rakenne 2
  • Palautteen antaminen
  • Valmennuksen tehtäviä
  • Psykoedukaatio
  • Tarina: Pitkä yhteinen taival
  • ERI-IKÄISET VALMENTAUTUJAT
  • Perhe
  • Parisuhde
  • Vanhemmuus
  • Vanhemmuuden roolikartta
  • Parisuhteen roolikartta
  • Aikuinen
  • Kielteiset ajatukset ja uskomusten muuttaminen
  • Metaforien käyttö valmennuksessa
  • Harjoituksia
  • Elämän kaaren tarkastelua
  • Verkostokartta
  • Lapsi
  • Nuori
  • Itsenäistyvän nuoren verkostokartta
  • Vastuun portaat
  • Manuaali
  • TIEDONKÄSITTELYN JA NLP:N POLKUJA
  • Tietoinen tiedonkäsittely
  • Tiedostamaton tiedon käsittely
  • Havaitseminen
  • Aivot, hermosolut ja hermoverkot
  • Välittäjäaineet
  • Muisti
  • Työmuisti
  • Pitkäkestoinen muisti
  • Aistimuisti eli sensorinen muisti
  • Muisti ja oppiminen
  • Muistot
  • Unohtaminen ja muistikeinot
  • Aivojen neuroplastisuus
  • Mielenteoria, metapuhe, mentalisaatio
  • Harjoituksia ja menetelmiä
  • Uudelleenmäärittely 1
  • Uudelleenmäärittely 2
  • Monimerkityksellinen kuva
  • TOIMINNAOHJAUS
  • Etuotsalohko toiminnanohjauksen säätelijänä
  • Muisti, suunnittelu ja toiminnan käynnistyminen
  • TOIMINNANOHJAUKSEN TUKEMINEN- ARJEN POLKUJA
  • Muutokseen sopeutuminen
  • Harjoitus: Challenge
  • Itsetunnon kohentaminen
  • Puu, joka kuvaa sinua
  • Perheen voimavara vaakuna
  • Kiitollisuustähti
  • Hyvien asioiden aurinko
  • Elinvoimaoksa
  • Rajoittaminen
  • Juuttumisesta pois auttaminen
  • Aistiesteetön ympäristö
  • Aistien hyödyntäminen
  • Palkkiot
  • Itsetutkiskelu
  • Harjoituksia
  • Kulkuneuvo
  • Vuodenaikojen puu
  • Muutos
  • Motivaation herättäminen
  • Rentoutuminen
  • Harjoitus: Omat rajat rentoutus
  • Impulsiivisuuden hallinta
  • Arjen ja ajan hallinta
  • Harjoitus: Miten käytän aikaani?
  • Sosiaalisten tilanteiden ennakointi
  • Tarkkaavaisuuden suuntaaminen ja ylläpitäminen
  • Tunteiden tunnistaminen ja hallinta
  • Harjoituksia:
  • Ilon ja surun talo
  • Tunne ja miltä se näyttää, kuulostaa ja tuntuu
  • Vahvuuksien huomioiminen
  • Harjoituksia
  • Voimabiisi
  • Voimavaraeläin
  • Kuvien käyttö
  • Struktuuri
  • Perheen toimintaohjeet
  • Koti kuntoon
  • Kirjahylly
  • Mindfulness
  • Mallittaminen
  • EMOOTIOT JA AGGRESSIIVISUUS
  • Emootiot vuorovaikutuksessa
  • Aggressiivinen käytös
  • Turhautuminen
  • Haastavaan käytökseen vastaaminen
  • KIELI- POLKU PAREMPAAN VUOROVAIKUTUKSEEN
  • Sanojen merkitykset
  • Harjoituksia
  • Sanojen sävyt
  • Jos ja kun
  • Keskustelukulttuuri
  • YMPÄRISTÖ VALMENTAUTUJAN TUKENA
  • Ympäristön muokkaaminen
  • Muisti- ja oppimiskeinot
  • Hoito, kuntoutus ja tukimuodot
  • AIHEALUEEN KIRJALLISUUTTA
  • LINKKEJÄ MATERIAALEIHIN
  • AIHEESEEN LIITTYVIÄ LINKKEJÄ
  • LÄHTEET

Tilaa kirja täältä Verkkokauppa

26. touko, 2019

 

Virittäydyimme valmentajakoulutuksessa nepsy-oireyhtymien tarkasteluun katsomalla elokuvan Ben X. Elokuva kertoo autistisesta nuoresta, joka ei saa ymmärrystä ympäristöstään ja tulee kiusatuksi koulussa. Benin selviytymistä tukee pelimaailma ja hänen oma maailmansa, jossa hän kokee olevansa vahva ja kykenevä. Ben päätyy äärimmäiseen ratkaisuun muuttaakseen kestämättömän tilanteen.

Keskustelu elokuvasta kävi vilkkaana. Kohtaus Benin itsemurhasta herätti paljon tunteita ja keskustelua siitä, miten rankkaa eläminen voi olla neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaaville ihmisille. Nuorten keskuudessa puhutaan paljon itsemurhista ja usein puheet koetaan huomion hakemisena. Onko vastaus huomion hakemiseen se, että huomiota ei anneta? Mielestäni ei. Kaikella toiminnalla on positiivinen tarkoitus. Jos ei ympäristölle, niin toimijalle itselleen. Entäpä jos nuori ei ole tullut kuulluksi kevyemmin keinoin? Entäpä jos on ollut tarpeen ottaa käyttöön äärimmäisenä keinona puhe oman elämän päättämisestä?

Jos näemme tai kuulemme ihmisen huutavan apua heikkoihin jäihin pudottuaan, miten reagoimme? Ajattelemmeko hänen hakevan huomiota? Ajattelemmeko hänen kyllä keksivän keinot päästä pois avannosta? Ajattelemmeko, että kyllä tilanne menee ohi itsekseen?

Niin kauan, kuin ihminen puhuu itsemurhasta, on mahdollista auttaa. Emme voi koskaan tietää, millaisessa todellisuudessa toinen ihminen elää. Voi olla, että ulospäin näyttää ympärillä olevan ihmisiä, tukea on tarjolla, asiat ovat järjestettävissä. Kuitenkin ihmisen oma kokemus voi olla aivan päinvastainen ja siihen havahdutaan vasta, kun ihminen on päätynyt äärimmäiseen ratkaisuun ja päättänyt elämänsä. Itsemurhia tehdään Suomessa vuosittain lähes 1000 ja jokaista itsemurhaa kohden traumatisoituu 8-10 ihmistä itsemurhan tehneen ympärillä.

Ben X elokuvassa puhutti myös se, että erilaisuus on usein ympäristön ongelma. Miten voisimme omalta osaltamme lisätä ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja korvia kuulla toisen ihmisen hätähuuto?

6. tammi, 2019

Asenteet ovat mielenkiintoinen osa sosiaalista vuorovaikutusta ja käyttäytymistä. Vaikuttamista tapahtuu kaikessa vuorovaikutuksessa ja vaikuttamisen taustalla ovat asenteet ja uskomukset sekä ihmisestä itsestään, että vastapuolesta. Vaikuttamista ei voi välttää. Kiinnostavia näkökulmia asenteisiin ja vaikuttamiseen ihmisten välillä esittää Vivien Burr (2004). Burrin mukaan ihmisen käyttäytyminen on vahvasti tilannesidonnainen. Tutkimustulokset asenteiden ja käyttäytymisen yhteyksistä ovat ristiriitaisia. On oletettu, että asenteet ja käyttäytyminen liittyvät toisiinsa. (Burr 2004.)

Pyrkimys kognitiiviseen johdonmukaisuuteen ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen osalta voi johtaa asenteen muuttamiseen tarkoituksenmukaiseen suuntaan tasapainon saavuttamiseksi. Käyttäytyminen vois siis yhtä lailla tuottaa asenteen. Ihmisen käyttäytyminen vaihtelee eri tilanteissa ja se ei ole selitettävissä ainoastaan persoonallisuuden piirteillä tai asenteilla. Tutkimusten mukaan sosiaaliset normit ohjaavat yksilöitä toimimaan eri tavoin eri konteksteissa. Huomioni kiinnittyy jatkuvaan vuoropuheluun ympäristön kanssa. Kokemusten karttumiseen ja tiedon lisääntymiseen, sen analysointiin ja vertaamiseen aiempaan sekä muiden ihmisten tietoon, kokemukseen ja asenteisiin.Työssäni valmentajana ympäristön mukaan ottaminen on oleellinen osa prosessia, jolla pyritään tukemaan neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavia henkilöitä. Ympäristön asenteilla on suuri merkitys tässä työskentelytavassa.

Helkama ym. (2015) mukaan asenteilla tarkoitetaan valmiutta ja kokonaisvaltaista suhtautumista johonkin kohteeseen ja merkityksellisiksi kokemiemme sosiaalisen maailman asioiden arvottamista. Asenne voidaan määritellä henkilöön, kohteeseen tai kysymykseen kohdistuvana tunteena ja sille on ominaista pysyvyys. Billingin (1991) mukaan kaikilla on asenteita. Asenteissa on sekä jotakin henkilökohtaista, joka on osa persoonallisuutta, mutta ne ovat myös osa laajempaa kokonaisuutta. Asenteet kuvaavat henkilökohtaisia uskomuksia, mutta ne liittävät myös yksilön osaksi yhteisöä ja sen asenteita. Asenteet tulevat kuuluviin yksilön sisäisessä puheessa ja sisäinen puhe muokkaa niitä. Sisäinen puhe nähdään ajatteluna, hiljaisena keskusteluna. (Billing 1991.)

Emootioiden syntymisen yhteyteen liitetty arviointiteoria ja sisäinen puhe yhdistyvät pohdinnassani asenteiden muodostumisessa. Ajattelen sisäisen puheen ohjaavan ihmisen käyttäytymistä.  Arviointiteorian mukaan henkilön tekemät arvioinnit, tulkinnat, reaktiot sekä tulkitsijan antamat merkitykset eivät tapahdu irrallaan ympäristöstä, ilman ympäristön vaikutusta. Ajattelen asenteiden muodostumisessa tapahtuvan samankaltaisen ilmiön. On mielenkiintoista tarkastella sanan `argue` käännöksiä Billingin ajatusten valossa. `Argue` on käännetty mm. kiistellä, väitellä, inttää, kinastella, osoittaa, pohtia, vakuutella, todistaa, esittää syitä, saada uskomaan, olla todisteena. Suomennokset sisältävät paljon vaikuttamista asenteisiin ja mielipiteisiin. 

Asenteet opitaan sosiaalisen maailman vuorovaikutustilanteissa. Niiden muodostumiseen vaikuttaa kohteen tuttuus. Kun kohden on jo tuttu, se koetaan miellyttäväksi. Asioihin tottuminen lisää myönteistä asennetta niitä kohtaan. Ihminen pyrkii ylläpitämään tasapainoa asenteitaan muuttamalla. Käytännössä tämä tapahtuu erilaisten selitysten antamisena tai oman toiminnan ja asenteen muuttamisena päinvastaiseksi aiempaan verrattuna. Osittain asenteisiin vaikutetaan tietoisesti, mutta paljon vaikutusta tapahtuu myös ilman tarkoituksellisuutta. Olemme vaikuttamassa ja vaikuttumassa aina, kun olemme vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että tieto, kaikki kokemukset ja ajattelumme ovat osa asenteiden muokkautumista. Asenne ratkaisee, on sanonta, joka kuvaa asenteiden vaikutusta ihmisen toimintaan merkittävällä tavalla.

Yksilöä muovaavat toisten hänestä tekemät havainnot. Yksilöt omaksuvat toisten heihin liittämiä piirteitä osaksi identiteettiä. Todellisiksi määritellyt tilanteet tai käsitykset tuottavat todellisia seurauksia.  Näin ollen ne muuttuvat itsensä toteuttaviksi ennusteiksi. Itsensä toteuttavia ennusteita ovat esimerkiksi toisten odotukset yksilön toiminnasta, menestymisestä tai mahdollisuuksista. (Burr 2004) Olen ollut huomaavinani, että neuropsykiatrisia ominaispiirteitä omaavia henkilöitä pyritään tukemaan muutokseen, joka vastaa ympäristön normaaliuden käsitettä. Entä jos neuropsykiatrisia ominaispiirteitä hyödynnettäisiin tavalla, joka on yksilölle sopiva. Ajattelen, että erilaiset toimintatavat tulisi hyväksyä ja suunnata katse erilaisiin tapoihin päästä tavoitteeseen. Ymmärrys neuropsykiatrisista oireyhtymistä on lisääntynyt parin viime vuosikymmenen aikana ja samalla myös keinot tukea erityispiirteitä omaavia henkilöitä. Vielä tarvitaan lisää asennemuutosta, jotta nähtäisiin erityispiirteitä omaavien henkilöiden potentiaali. Alisuoriutuminen on käsite, josta puhutaan koulumaailmassa ja neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien henkilöiden kohdalla usein. Mietin, miten tarpeellista on käyttää kaikki kapasiteettinsa elämässä etenemiseen. Riittääkö vähempi, jos ihminen kokee elämän olevan hyvää vähemmälläkin?

Merkittävää onkin tunnistaa, millaisia odotuksia ja oletuksia ilmaisemme muista ihmisistä. Leimaamisen teorian mukaan sosiaalinen ryhmä alkaa pitää tietynlaista käyttäytymistä tai piirteitä poikkeavina ja hyväksyy tai torjuu tämän leiman saaneet yksilöt. Sosiaalisten ryhmien ajatellaan luovan poikkeavuutta tekemällä sääntöjä, joiden rikkominen nähdään poikkeavuutena. Näitä sääntöjä sovelletaan tiettyihin yksilöihin ja leimataan heidän sosiaaliseen ryhmään kuulumattomiksi. Leimaamiseen liittyy myös valtaa, jolloin joillakin ihmisillä tai ryhmillä on valtaa pakottaa muut sopeutumaan heidän luomiinsa sääntöihin. Leimat voivat tulla osaksi yksilön identiteettiä. (Burr 2004.)

Puheaktiteoria kiinnittää huomion siihen, että päivittäinen kielenkäyttö saa aikaan seuraamuksia ja tekoja. Diskursiivisen psykologian mukaan ihmiset rakentavat kertomuksia itsestään ja tapahtumista muotoillen niitä tiettyä tarkoitusta varten. Keskustelun konteksti määrittää suurelta osin sitä, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Paitsi, että kieli nähdään keinona ilmaista itseä, tunteita ja ajatuksia, sitä voidaan tarkastella sosiaalisina tekoina. Tällöin kieli ei ole vain sisäisen tilan ilmaus vaan sitä määrittää sosiaalinen konteksti esimerkiksi tunneilmaisun suhteen. (Burr 2004.)

Valitsemamme sanat luovat todellisuutta. Eräs asiakkaani esitti kysymyksen, kuka on päättänyt, että Asperger- oireyhtymän omaavat henkilöt ovat erilaisia ja ikään kuin vääränlaisia. Kysymys on minusta ajankohtainen ja varsin tarpeellinen. Mietin sanoja, joita käytämme yleisesti neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin liittyen. Puhutaan neurokirjon häiriöstä, neuropsykiatrisista oireyhtymistä, neuropsykiatrisista häiriöistä. Toki on tarpeen luoda lääketieteellinen vaihteluväli niin sanotusta normaaliudesta, mutta miten vaikuttaisi asenteisiin, jos sana häiriö jätettäisiin pois ja ihmisen neurobiologiaa ja – kemiaa kuvattaisiin esimerkiksi neurokirjona? On arveltu, että monet nerot, jotka ovat vieneet kehitystä eteenpäin ovat mahdollisesti olleet autismin kirjon henkilöitä esimerkiksi Einstein. Myös tietokoneiden arvellaan olevan autistien keksintöä. ADHD piirteitä omaavat henkilöt ovat varsin työteliäitä ja aikaansaavia. Heidän impulsiivisuutensa luo myös innovatiivisia ratkaisuja.

 On monia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavia ihmisiä, joiden ongelmat muodostuvat ympäristön kielteisistä asenteista ja vaatimuksista. Neuropsykiatrisia ominaispiirteitä omaavilla henkilöillä tarkoitan henkilöitä, joilla on diagnosoitu jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä tai joilla on piirteitä jostakin oireyhtymästä. Oireyhtymiä voivat olla ADHD, autismin kirjon häiriö, Tourette, kielellinen erityisvaikeus tai sensorisen integraation häiriö. Oireyhtymien yleisimpiä ilmenemismuotoja ovat moninaiset sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet, tarkkaavaisuuden pulmat ja tiedon käsittelyn erilaisuus. Neuropsykiatriset oireyhtymät ovat suurelta osin perinnöllisiä, aivotoiminnan häiriöistä johtuvia. Oireisto on verrattain pysyvä läpi elämän.

Oman asenteen ristiriitaisuus verrattuna ympäristön asenteisiin tuottaa kokemukseni mukaan stressiä. Asenteiden taustalla olevat uskomukset ovat voimakkaita vaikuttajia. Uskomukset ohjaavat asennetta ja vaikuttavat siihen, ettei asenne muutu nopeasti. Äskettäin lukemani artikkelin mukaan asenteen muuttamiseen tarvitaan jopa 30 000 toistoa, ajatuksen muutosta. Uskomuksiin vaikuttaa ymmärrykseni mukaan myös tieto ja omat kokemukset. Asenteen muuttuminen tapahtuu pikkuhiljaa niin, että tieto, kokemus ja uudelleenmäärittely vaikuttavat yhdessä asenteen muovautumiseen. Uskon asenteen ratkaisevan, millaisiin lopputuloksiin pääsemme pyrkimyksissämme ja vaikuttavan myös vahvasti ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän pyrkimyksiinsä. 

25. maalis, 2018

 

Olipa kerran pieni poika, jolla oli jonkin verran haasteita arjen sujumisessa erilaisissa ympäristöissä. Pojan lempinimi oli Manu. Vanhempien ja muiden Manun ympäristöissä toimivien aikuisten kesken keskustelimme, miten saisimme Manun arjen paremmaksi. Sellaiseksi, että aikuiset osaisivat auttaa Manua tarkoituksenmukaisella tavalla erilaisissa tilanteissa. Moniin tilanteisiin oli löydetty toimivia keinoja, mutta kaikki Manun kanssa toimivat aikuiset eivät näitä keinoja tienneet.

Päätimme laatia yhdessä Manun, vanhempien ja muutaman muun aikuisen kanssa yhteenvedon toimivista keinoista tukea Manua. Manun vahemmat keksivät tälle hauskasti nimen Manuaali. Manuaali tarkoittaa opaskirjaa tai käsikirjaa.

Manuaaliin kirjataan

1.     Lapsen tai nuoren vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet

2.     Haasteet ja niihin löydetyt toimivat keinot

3.     Toimivat palkkiot ja porkkanat

4.     Mitä muuta vielä halutaan lapsesta tai nuoresta kertoa

Manuaalin tarkoituksena on helpottaa lapsen ja nuoren arkea, mutta myös auttaa lapsen ja nuoren ympäristössä toimivia aikuisia tukemaan mahdollisimman mukavaa ja itsenäistä toimintaa. Manuaali toimii myös tukena siirtymävaiheissa ryhmästä toiseen, eskariin mentäessä tai aloitettaessa ekaluokkaa ja myöhemmin yläkouluun siirryttäessä. Manuaalia on syytä tarkistaa säännöllisesti. Tärkeää on, että manuaalin laadinnassa kuullaan ensisijaisesti lasta tai nuorta itseään sekä hänen vanhempiaan.

 

Anne Repo

kouluttaja, neuropsykiatrinen valmentaja, Muksuoppiohjaaja

 

 

 

 

9. helmi, 2018

Toiminnanohjauksen häiriö on kiinnostava, koska työssäni neuropsykiatrisena valmentajana työskentelen asiakkaiden kanssa lähes poikkeuksetta toiminnanohjauksen haasteiden parissa. Mietin asiaa työni kannalta: miten voin tukea paremmin toiminnanohjauksen häiriöistä kärsiviä ihmisiä? Olen huomannut, että toiminnanohjauksen häiriö vaikuttaa paitsi arjessa suoriutumiseen, myös itsetuntoon ja käsitykseen itsestä. Minusta oli kiinnostavaa lähteä tutkimaan tarkemmin, mistä kaikesta toiminnanohjaus koostuu ja mitä on asiakkaideni arjessa näkyvien haasteiden takana.

Toiminnanohjaus kiinnosti myös siksi, että olen seurannut ystäväni haasteita aivovaurion jälkeen. Olemme keskustelleet paljon juuri toiminnanohjauksen pulmista, joita hänellä on. Olen saanut seurata hänen toipumistaan ja nähdä, mihin kaikkeen pystyy vaikuttamaan ja mitkä seikat toiminnanohjauksen haasteissa säilyvät melko muuttumattomina.

Toiminnanohjauksen häiriöt näyttäytyvät epätarkoituksenmukaisena käyttäytymisenä ja toimintana sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteina (Jehkonen, Saunamäki, Paavola, Vilkki, 2015). Kokemukseni mukaan toiminnanohjauksen häiriö näkyy mm. toiminnan aloittamisen vaikeutena, motivaation säilyttämisen haasteena tehtävän loppuun saattamiseksi tai lopettamisen vaikeutena. Myös toiminnan suunnitteleminen ja toteuttaminen tarkoituksenmukaisesti, valintojen tekeminen ja priorisointi näyttäytyvät toiminnassa puutteellisina.

Tavoitteiden asettaminen ja niihin pyrkiminen on haasteellista. Toiminta voi olla joustamatonta ja henkilö voi juuttua tekemisiin, ajatuksiin, tunteisiin tai esineisiin, jolloin toiminta ei etene tavoitteen suuntaan. Oman toiminnan arviointi on vaikeaa henkilöille, joilla on toiminnanohjauksen haasteita. Myös tarkkaavaisuus ja vireystila ovat asioita, joita toiminnanohjauksen häiriöstä kärsivän on vaikea tai jopa mahdotonta säädellä.

Tietoista tavoitteiden muodostamista ja optimointia voidaan pitää toiminnanohjauksen keskeisimpänä prosessina (Jehkonen, Saunamäki, Paavola, Vilkki, 2015).  Toiminnanohjauksessa arvioidaan ja ennakoidaan tarkoituksenmukaisesti tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat taidot, kyvyt ja voimavarat. Välitavoitteiden ja niiden saavuttamisen askeleet on toteutettava sopivassa ja tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. On tarpeen löytää välitavoitteet, jotka johdattavat varsinaiseen tavoitteeseen. Vaihtoehtoja voi olla monia, joten on tarpeen löytää varmimpia reittejä tavoitteeseen. Suunnitelma hahmotellaan ennen toiminnan aloittamista. Tavoitteiden muodostuminen ja tiedostaminen ovat monimutkainen tapahtumasarja, johon liittyy tunteet ja motiivit (Jehkonen, Saunamäki, Paavola, Vilkki, 2015).

Toiminnanohjauksen häiriöitä aiheuttavat etuotsalohkon vauriot sekä hajanaiset aivovauriot ja -sairaudet. Etuotsalohkon kolmen säätelypiirin vaurioista seuraa erityyppisiä toiminnanohjauksen häiriöitä. Toiminnanohjauksen tärkeimpänä tehtävänä on muokata ja saavuttaa tietoisia tavoitteita. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää välitavoitteiden ja ennakoitujen toimintatilanteiden ja resurssien tiedostamista ja etenemistä tarkoituksenmukaisesti kohti tavoitetta. Neuropsykiatrisessa valmennuksessa tavoitteen muotoileminen konkreettiseksi ja pilkkominen pieniin osiin on tärkeä osa valmennusta. Pilkkomalla tavoite löydetään askeleet, keinot ja voimavarat sen toteuttamiseen. Pienen pienet askeleet mahdollistavat onnistumisen kokemuksen ja lisäävät oman pystyvyyden kokemusta.

Etuotsalohkojen aivokuori on toiminnanohjauksen tärkein hermorakenne, jolla on monipuoliset yhteydet aivojen eri osiin. Toiminnanohjauksen säätelypiirit muodostuvat kolmelta etuaivokuoren alueelta kulkeviin hermorakenteisiin, joilla on yhteys talamukseen ja sieltä takaisin etuaivokuorelle.  Etuotsalohkojen välipinnan etuosan eli pihtipoimun etuosan säätelypiiri vastaa motivaatiosta. Alapinnan alueen piiri vastaa käytöksen kontrollista ja yläpinnan alueen piiri tiedonkäsittelyn ohjauksesta.

Pihtipoimun etuosan säätelypiirin vauriot tai rappeumat aiheuttavat aloitekyvyttömyyttä. Henkilö pystyy toisen henkilön kehottamana tekemään asioita, mutta ei saa niitä oma-aloitteisesti toteutettua. Taidot ovat olemassa, mutta tekemisen suunnitelmallinen käynnistäminen on heikentynyt. Usein luova ajattelu ja, omaehtoisen puheen niukkuus ja välinpitämätön suhtautuminen omaan tilaan ja ympäristöön liittyvät häiriöön.

Etuotsalohkon alapinnan säätelypiirin häiriössä heikkenee käyttäytymisen kontrolli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, tunteiden hallintaa ja moraalista ja eettistä harkintaa vaativissa tilanteissa. Toiminta on lyhytjänteistä, hätäistä ja kiirehtivää. Henkilöllä esiintyy tunteisiin sidoksissa olevien ja sosiaalisesti vastuulliseen toimintaan liittyviä harkinta- ja päätöksentekokyvyn puutteita. Toiminnassa häiriö voi näkyä vaikeutena säädellä tunteiden ilmaisun voimakkuutta vaihtelevien tilanteiden mukaisesti. Tämä voi näkyä hillittömänä ärtymyksenä tai aggressiivisuutena. Vaurion yhteydessä on todettu esiintyvän empatiakyvyn puutetta, liiallista tuttavallisuutta, estottomuutta, tai vaikeutta hillitä seksuaalisia yllykkeitä. Tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn haasteet vaikeuttavat sosiaalisia suhteita. Vireystila näyttää vaikuttavan suuresti kykyyn säädellä tunnetiloja. Kuormittuneena tulee helposti ylilyöntejä.

Etuotsalohkojen yläpinnan säätelypiirin vauriot aiheuttavat tiedonkäsittelyn organisoinnin ja kontrollin heikkenemistä. Tämä ilmenee kognitiivisten toimintojen sujumattomuutena, samanlaisten virheiden toistamisena, puutteina opittavien ja mieleen palautettavien asioiden jäsentämisessä sekä taipumuksena keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Useiden asioiden joustava perättäinen tai päällekkäinen käsittely on vaikeaa. Juuttuvaa toimintaa voi esiintyä ajattelussa, puheessa tai liikkeissä. Kyky ehkäistä toiminnan kannalta tarpeettomien ärsykkeiden vaikutusta on heikentynyttä.

Myös muistin heikkeneminen on osa vaurion tuottamaa häiriötä, koska kyky jäsentää ja järjestää muistettavaa ainesta vaikeutuu ja kognitiivinen joustavuus on heikkoa. Kognitiivinen joustamattomuus voi näkyä juuttumistaipumuksena. Muistihäiriöt saattavat olla hankalia ja näyttäytyä esimerkiksi mieleen palautuvien asioiden, ajankohtien ja tapahtumapaikkojen sekoittumisena. Tällöin tapahtumista kertominen saattaa olla sepittelyä.

 

 

Toiminnanohjaus käsittää useita toiminnanohjausta toteuttavia toimintoja. Toiminnanohjaukseen kuuluu erillisiä, toisistaan riippumattomia ohjaavia toimintoja, kuten työmuistin sisällön jatkuva seuraaminen ja päivittäminen, toimintatapojen joustava vaihtaminen, ja tavoitteellista toimintaa häiritsevien toimien ehkäiseminen. Sujuva toiminnanohjaus edellyttää erilaisten ohjaavien toimintojen tavoitteiden suuntaista yhteispeliä.

Toiminnanohjauksen haasteet tulevat useimmin näkyviin epätavallisissa ja uusissa tilanteissa. Kokemukseni mukaan myös yllättävissä tilanteissa ja keskeytyksissä, jolloin pulmat saattavat näyttäytyä juuttumisena tai aggressiivisuutena. Toiminnanohjauksen häiriöt ja käyttäytymisen muutokset korostuvat sosiaalisissa tilanteissa ja ovat kriittisiä työkyvyn kannalta. Monen asian samanaikainen hallinta ja aikaansaavuus työssä heikentyvät (Jehkonen, Saunamäki, Paavola, Vilkki, 2015).

Konkreettisia keinoja tukea toiminnanohjausta ovat esimerkiksi näkyviin kirjatut tavoitteet ja osatavoitteet, suunniteltujen toimintavaiheiden kalenterointi tai työlistat, osavaiheiden organisointi ja aikatauluttaminen, ympäristön muokkaaminen tarpeeksi rauhoittavaksi ja häiriöttömäksi, tarpeellisten välineiden ennakkoasettelu ja keskeytysten välttäminen. Toiminnan tarkastaminen, riittävän ajan varaaminen, kiireen välttäminen ja tarkastuslistojen käyttäminen ovat hyödyllisisä keinoja. Tarkoin määritellyt tavoitteet ja käytännönläheiset tehtävät, joiden onnistumista henkilö pystyy itse arvioimaan ovat tehokkaita. Välitön ja suora palaute on tarpeen ennen kuin henkilö itse pystyy havainnoimaan käytöstään ja asiallisen käytöksen rajojen osoittaminen on ympäristön tärkeä tehtävä.

 

Lähde

Jehkonen, Saunamäki, Paavola, Vilkki toim. 2015. Kliininen neuropsykologia.